Viime aikoina on tullut käytyä leffassa enemmän kuin yleensä. Kävi niin onnellisesti, että voitin liput kahteen eri elokuvaan ihan pienen ajan sisällä. Molemmat sattuivat olemaan lastenleffoja, niin kutsuin seurakseni kummipoikani (5 v) ja äitinsä.

Ensin oli vuorossa Muumipeikko ja punainen pyrstötähti (3D).

Onneksi kesto oli vain 77 minuuttia, koska melko pitkäveteistä meininkiä oli. Varmasti pienten katsojien mielestä ihan jännittävä. 3D-efektitkään eivät olleet mitenkään erikoisia ja leffaa pystyi hyvin katsomaan myös ilman laseja. Havaittavissa oli aika selkeänä piiloteemana ylenmääräinen kulutus ja se, miten turhasta tavarasta tulisi pyrkiä eroon, eikä haalia hirveitä määriä turhaa roinaa. Tosin hieman kyseenalainen oli Nuuskamuikkusen neuvo Muumipeikolle siitä, että ylimääräisestä painolastista pääsee hyvin eroon heittemällä sen pois. Kalliolta alas johonkin kuiluun.. mutta ei siis roskikseen vaan sinne ne jäi roinat ulos luontoon. Hieman sotii nykyisen ekologisuusajattelun kanssa.

Toinen elokuva oli sitten hieman parempi: Kissat ja koirat 2: Katti Katalan kosto (3D).

Luulin, että olis ollu suora jatko-osa 1-osalle, joten katsoin senkin sitten aamulla varuiks, mutta eihän tämä kakkonen liittynyt siihen ykköseen millään lailla. Tässä oli jopa ihan hienoja 3D-efektejä. Taitaa kohta kaikki leffat ollakin jo noita kolmiulotteisversioita. Tästä ei oikeastaan mitään sanottavaa, ihan viihdyttävä, vaikka meinasinkin puolivälissä melkein väkisin nukahtaa.