Joululahjaprojekti on aina omanlaisensa projekti. Tosin mieluinen sellainen. Tänä vuonna kaikki ostokset on tullut jotenkin hoidettua tosi aikasin ja  kaikki onkin jo oikeestaan jo valmiina, iso osa jo pakattunakin. Tykkään ostella kaikkea jo vuoden varrella valmiiks, kun tulee jotain kivaa vastaan. Kiva oli tossa joulukuun alussa kierrellä kaupoissa, kun ei ollu minkäänlaista stressiä, että mitä ostaa ja kenelle. Muutenkaan lahjojen ostelu ei pitäis olla mitään pakkopullaa, turha niitä lahjoja on kelleen ostella, jos ei siitä oikeesti tykkää. Sehän ei ole se tarkoitus.

Lahjat on tänä vuonna löytynyt muutamassa isommassa erässä. Lähipiirin lapsille löysin lahjoja kevään lapsi-messuilta ja ruoka-/kirjamessuilta löysin sitten vinon pinon lahjoja myös aikuisille. Niitten lisäks pitikin ostaa enää muutamia yksittäisiä ja nyt kun kaikki on jo ostettu, niin vieläkin olis vaikka mitä ideoita. Täytyy säästää ne sitten ensi vuodeksi. Lahjoja on ostettu tänä vuonna myös jotenkin ehkä vähän enemmän kun normaalisti ja rahaakin on toki mennyt. En ole kyllä edes laskenut, että kuinka paljon, koska joulu nyt on kuitenkin vaan kerran vuodessa ja vois sen rahan huonomminkin käyttää.

Monet tuntuu olevan sitä mieltä, että aikuisille on turha ostaa lahjoja ja että pelkästään lapsille riittää. Toki lapsille pitää olla lahjoja, mutta ei musta oo mikään syy olla antamatta lahjoja vaan sen takia, että ihminen tulee aikuiseks. Eiköhän suurin osa kuitenkin niitä lahjoja tykkää myös saada ja koska niitä ei aikuisena enää mitenkään paljoa muutenkaan saa, niin on kiva ostella sitten edes niitä joululahjoja. Ja niinhän se menee Marcel Maussin lahjateoriankin mukaan, että lahja- ja vaihtotalous pyörittää yhteiskuntaa. Ja kun monet sanoo, että turha sitä on aikuisille mitään ostaa, koska kaikilla on kaikkea ja jokainen voi ostaa itse mitä haluua ja tarvitsee. Mutta kun musta lahjoilla on tarkotus ilahduttaa toista ja ostaa sellasta jotain kivaa ylläriä, mitä kukaan ei yleensä välttämättä itselleen osta. Esim. en ite koskaan raaski ostaa itelle mitään kalliita shampoita tai mitään Body Shopin lahjapakkauksia tai mitään kauniita esineitä tai kynttilöitä tai erikoisempaa suklaata tai vastaavaa, mutta kaikkee sellasta voin kuitenkin hyvillä mielin ostaa toisille lahjaks. Niin musta siinä ei oo mitään pahaa, että kerran vuoteen haluu ilahduttaa toista, vaikka aikuistakin jollain lahjalla. Lapset muutenkin saa nykyään jo melkeen liikaakin lahjoja, kun niitä tuntuu tulevan joka suunnalta. Tästä syystä en ookkaan koskaan suostunu kenenkään kanssa sellasiin sopimuksiin, että aikuisille ei lahjoja ostettaisi, koska ei lahjan tarkotuskaan ole se, että sovitaan, että "mä ostan sulle ja sä ostat mulle". Vaan tarkotus on ostaa sillon kun toiselle jotain kivaa löytää ja olla ostamatta, jos ei mitään kivaa löydy. Pakolla ei ole tarkoitus kellekään ostaa. Ja vaikka itse ostankin muille, niin en silti koskaan itse odota mitään vastalahjaa. Lahjoja on toki kiva saada, mutta koska niitä on myös yhtä kiva antaa, niin saan siitäkin ihan tarpeeksi iloa. Ja koska myös lahjojen pakkaaminen on kivaa, niin mitäpäs mä sitten pakkaisin, jos en mitään kelleen ostais. Ja lahjan hinnallahan ei ole mitään merkitystä, tärkeintän on idea. Ja mulle riittää nyt se, että A saa lahjoja, koska pienen iän takia mä saan kuitenkin avata niistä vielä osan ja koska niiden sisältö ilahduttaa mua siinä kuin omienkin lahjojen, koska yhdessä me niillä leluilla sitten kuitenkin leikitään. Ja jos A:lle tulee vaatelahjoja, ni nehän on muutenkin vähän enemmän äidille vielä tässä vaiheessa, kun ei lapsi niistä itse vielä ymmärrä.

Ehkä tässä oli nyt kaikki mitä haluan aiheesta sanoa. Saa kommentoida!